Lähdettiin eilen Tampereelta Porvooseen. Matka kesti vaivaiset 6 tuntia. Tallasin Lempäälässä hämärän tullen n. 600 metrisen jäljen. Tuli vähän suunniteltua vaikeampi (vähän), kun piti alunperin tehdä vain yksi kulma, mutta maaston pakottaessa kulmia tuli 5kpl 90 asteista, makupaloja yhteensä n. 10-15 ja purkkeja 3. Ei ollut janaa. Vanheni vaan puolisen tuntia kun alkoi tulla uhkaavan nopeasti pimeää ja jäljellä oli yksi ison ojan ylitys, kaatuneita puita miljoona ja risuja yli puolet matkasta.
Sanoin Veeralle ennen jäljelle lähtöä että jos Tuisku tän jäljen selvittää niin se on valmis voittajaluokkaan. Oli se sen verran paha maasto. (Olisi pitänyt ottaa kuva, ei sitä ryteikköä muuten kukaan usko.)
Tuisku ajoi aika kovaa vauhtia ja eka kulma oli vähän pyörimistä. Sitten löytyi eka purkki jossain 60 metrin kohdalla ja jatkettiin risukkoon. Sanoin Veeralle pariin kertaan että "nyt se oikeesti hukkas jäljen, en mä tästä oo kävellyt". Pyh, ei se mitään ollut hukannut. Näytti vaan siltä kun teki niin täydellisen suoran kulman. (Kulmat ekaa lukuunottamatta, oli ihan sika hienoja.) Jäljesti muuten kokoajan nenä ihan kiinni maassa!! Sitten pahimman risukon jälkeen, kun oltiin hypitty risujen yli ja ali ja jouduin päästämään liinastakin irti, sanoin Veeralle että nyt kyllä mentiin sen tokan purkin ohi, ihan varmana, niin Tups menee maahan ja kellahtaa kyljelleen. PURKKI! Oli meinaan koira ihan puhki ja mäkin läähätin. Jatkettiin ja reilu 100 metrin jälkeen löytyi vika purkki. KILJUIN LOPUSSA kun olin niin sika tyytyväinen, Tuisku teki elämänsä parhaimman ja tarkimman jäljen. Jos Tuisku osaisi puhua se sanoisi : "mutsi, sää aliarvioit mut kyä ny!"
Oli muuten ihanaa rämpiä siellä metsässä pikkusortseilla kun risut raapi jalkoja mutta sillä ei ollut väliä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti