lauantai 14. huhtikuuta 2012

Paistaa se arska joskus tänne risukasaankin :)

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut mutta nyt tulee.
Olin siis koirattomana Tampereella viime viikon tiistai-torstai. Veeran kanssa tultiin sitten Tampereelta Turun ja Stadin kautta Porvooseen torstai iltana. Pepe meinas tappaa mut rakkaudella kun päästiin kotiin ja vieläkin on paikat kipeenä! Se oli vihanen siitä kun olin sen jättänyt mutta iloitsi siitä kun tulin kotiin sen kiusattavaksi. Ikävä koiraa oli kova. Ostin sille Tampereelta jo ensimmäisenä iltana tuliaisiksi narupallon. Sain onneksi olla Hugon kanssa kokoajan, isi ei ottanut sitä töihin mukaan että saan ulkoilla ja 'treenata' sen kanssa :) On se kyllä niin ihana!

Veeran ollessa meillä kolme yötä treenitauko jatkui. No tehtiin me nopeet pikatottikset ja hakua :D Oli aika mielenkiintoista..
Veeran lähdettyä meiltä sunnuntaina, treenitauko jatkui vieläkin. **tutti ajatuskin treeneistä, vaikka kokoajan sitä ajattelinkin. Teki mieli mennä treenaamaan kaikkea kivaa mutta en viitsinyt. Kun ei olla vinkumisen kanssa päästy mihinkään.
Niina-tohtori lupasi onneksi auttaa ja maanantaina lähdettiin ajamaan Toijalaan päin. Mäntsälän kohdalla, oltiin siis ajettu 30km, auton takaosasta kuului "POX!!"  ja soitin heti isille. Laakeri paskana ja isi käski olla ajamatta sillä enää metriäkään. Autolle hinaaja ja mulle joku muu kyyti kotiin. Lopetin puhelun ja mietin tovin. Soitin isille uudestaan että minähän en Esco kultaa tänne jumalan selän taakse yksin jätä. Lähdin sit ajamaan 30km/h takaisin Porvooseen. Eli siis tunti siinä meni ja auto saatiin seuraavana päivänä ilman hinaajaa korjaamoon ;)

Torstaina uusi yritys paremmalla onnella ja päästiin Toijalan ABC:lle asti.
Jutskattiin siinä Niinan kanssa hetki ja näytin pienen pätkän seuraamista. Patukka oli oikeassa kädessä. Seurasihan se, mutta ***** sitä huutoa! Pepe ei vieä kestä sitä että patukka on oikeassa kädessä. Lisäksi se hakee sitä esim käännöksissä ja perusasennoissa ja kyttää mun selän takaa patukalle.
Niina näytti miten padottaa koiraa. Olin tehnyt tietämättäni jo alkeisjuttuja ja Pepe tajusi ne jo kuulemma hyvin. Vaikeutettiin treeniä hiukan ja tehtiin sivulletuloa ja seuraamista. Ei päästänyt enää ääntäkään. Kiitos Niina superpaljon!
Lähdin ajelemaan kotia päin hymyssä suin. Ei ole kuulemma vielä peli menetetty! :)

Heti seuraavaksi päiväksi sovittiin Tiinan kanssa treffit.
Ensin näytin Tiinalle seuraamista, patukka vas. kainalossa. Pepe oli intona ja keuli. Tiina huusi että missä se vinkuminen on?!
Vaihdoin patukan oikeaan käteen ja se päästi piippauksen.
Mentiin sitten sisälle kahvittelemaan ja juttelemaan. Tiina kertoi mulle (aloittelijalle) perinpohjaisesti viettiteoriasta ja omista metodeistaan. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla jotain noinkin uutta koiran koulutuksesta :D Kaikki ihan uutta ja ihmeellistä. Tuli niin paljon asiaa etten niitä kaikkia nyt tähän kirjoitakkaan.

Lähdettiin sitten ulos ja Tiina näytti patoamista omalla saksanpaimenkoira nartullaan Vegalla. Koira oli leikkauksesta vähän aikaa sitten toipunut ja täynnä intoa. Ennenkuin ulko-ovi aukesi, kuului tuttua vinkumista ;)
Vega osasi padota erittäin selkeästi että mäkin sen huomasin. Sitten tuli mun ja Pepen vuoro. Heti kun otin koiran autosta, se alkoi vinkumaan. Ihan vain sen takia kun odoteltiin. Leikin sen kanssa hetken ja aina kun se voitti, se vei lelun Tiinalle. Pepe rakastaa kaikkia ihmisiä :) Sain sen kuitenkin lopulta kiinnostumaan täysin musta. Tiinan kehut ja kommentit ei lopulta saaneet Pepen huomiota riistäytymään muualle.

Tehtiin vietinnostatusta ja patoamista ja yritettiin lopulta jopa saada Pepe ääntelemään mutta ei saatu aikaan edes pientä vinkaisua. Se keskittyi niin hyvin ettei ääntäkään tullut. Mutta ei pidä ajatella että se osaa jo, näitä hetkiä tulee jollon se on hiljaa ja tunnin päästä se huutaa taas jne...
Tehtiin niin, että mulla oli patukka vasemmassa kädessä. Leikin Pepen kanssa- käskin sen maahan- irrotus- patoaa- patukka vas. käteen ja "sivu".  Ihan sika hyvin se tuli ja katsoi mua eikä patukkaa.  :D Upeeta. Se on tottunut seuraamisessa tuiottamaan patukkaa mun kainalossa eikä se siis tavallaan seuraa mua. Mutta heti kun patukka on esim oikeessa kädessä, se hermostuu ja alkaa äännellä. Nyt kun patukkaa aletaan häivyttää kainalosta, se laitettiin ekaksi vasempaan käteen ja koira ei näin ala hamuilemaan patukkaa mun seläntakaa tai mun edestä. Tällä saadaan Pepen aukeaminen pois. Palkkaus tapahtuu niin että koira kiertää vastapäivää lenkin patukkaa kohden.
Koiran tehdessä virheen, esim vinkuminen, sitä hetsataan lisää jolloin sen viettitaso nousee entisestään. Huom! Ei saa antaa purra ;) Sit jatketaan ja palkataan kun tekee oikein.


Asiaa oli paljon ja sovittiin että tulen ainakin muutaman kerran uudestaan ja katsotaan lisää. Jos vaikka saataisiin Pepe ääntelemään. Tai no kyllähän se äänteli odotuksissa mutta ei tehdessä..

Nyt alkaa vihdoin tuntumaan siltä että ylämäki löytyy! Suunta ylöspäin!

Ei kommentteja: