Mun on kai turha kertoo ees, sä tiedät iha hyvi: oot parast maailmas, ilman sua mä oisin ihan yksin

Perden kanssa valmistaudumme kokeeseen ja varsinkin häiriöpaikkamakuita oon tehnyt sen kanssa. Lenkkeilyn lomassa yleensä ollaan nyt tokoiltu ja esim. keskustassa on hyvä ottaa makuita ja kontaktitreenejä. Varsinkin torilla on aina paljon ihmisiä. Vinkumisesta en nyt edes viitsi enää ressata. Eipä sille enää tässä ajassa mitään voi. Jos vinkuu kokeessa niin sitten vinkuu. Pääasia on että se tekee liikkeet ja pysyy mulla hanskassa. Eipä se oo nyt tässä pitkiin aikoihin teineillytkään.

Sain just kaverilta kuulla kuin springerspanieleiden tokomestiksissä viime vuonna oli alokasluokan paikkamakuissa jokaisessa porukassa joku karannut ja pistänyt leikiksi. Oli kuulemma jossain ryhmässä käynyt kunnon tappeluksi ja koko homma otettiin uusiksi. Me ollaan siis nyt menossa springerspanieleiden tokomestiksiin. :D Jännää! Toivottavasti toi ei ole jokavuotista hupia niillä!

Oon aika paljon nyt mietiskellyt sitä että mitä mä haluan oikeesti harrastaa ja mitä mä haluan oikeesti harrastaa Pepen kanssa! Rakastan tokoa ja se on suurin intohimo mulle! Pepen kanssa tokoilu on kivaa kun se oppii supernopeesti ja tekee innolla. Sillä on just sitä ylimäärästä intoa mikä on musta ihanaa. Ei meinaan lopu virta kesken millään :) Ja aina se on hyvällä tuulella ♥ Mä taas olen se iso ongelma jolle pitäis jostain saada kasa huumorintajua. Mun huumorini ei ole tarpeeksi riittävä tommosen äänekkään haukun kanssa. Aina se äänenkäyttö tulee ja pilaa kaiken. Joskus on toki niitä päiviä jolloin Pepe ei ääntele ihan niin paljoa. Silloin mä tuun aina niin hyvälle tuulelle sen kanssa treenatessa :) Haluaisin sen tunteen aina treeneihin mukaan koska silloin mulla ja koiralla on kaikkein kivointa yhdessä. Kai Pepe tajuaa että olen tyytymätön kun se vinkuu vaikka parhaani yritän olla silti iloinen... Skarppaan itseäni aina ennen treeniä etten pilaisi sitten kaikkea muuta mikä menee hyvin, mököttämällä.

Katsotaan nyt vielä mihin tää kaikki johtaa. Alemmat luokat olis tarkotus läpästä tämän vuoden puolella! Ens vuonna yritetään kivuta EVL:ään jos mahdollista. Oon ainakin sen tajunnut etten voi olla Pepen kanssa ihan niin tosissaan. Sitten kaikki menee päin peetä jos aina vaan tavottelen korkeuksia. Mun täytyy ajatella sitä mihin se koira kykenee. Mun täytyy olla realistisempi haaveissani ja tavoitteissani! Kyllä mä yritän edelleen uskoa että siitä vielä joskus TVA saadaan. Mutta että kannattaako silti jokaista päivää käyttää tokon treenaamiseen? Voisko olla paljon mukavampaa treenata vaikka agia tavoitteellisemmin (mikäli toi on luustoltaan kunnossa) koska aksassa ei tarttis välittää äänenkäytöstä? Mutta ottaa niin päähän kuitenkin se että toko tuntuu niin parhaalta lajilta mutta mulla ei ole siihen täysin sopivaa koiraa just nyt. Taino eihän täydellistä ookkaan mutta vinkuminen on syy siihen että treeneissä ei ole enää niin hauskaa. Pepe on vasta 1v eli mitä tahansa voi tapahtua. Mitä on esim viiden vuoden päästä..? Luenko mä silloin näitä tekstejä hymyssä suin? Aika kultaa muistot..

Muuten, luin meidän blogin läpi pari päivää sitten. Aloitin siitä kohdasta kun Pepe tuli meille. Suurin huomio oli se kuinka paljon mä oon ressannut ja valittanut ton äänenkäytöstä! Vaikutelma koko blogista on pelkkää valittamista siitä kuinka kaikki on täyttä paskaa! Kiva!