Se oli melkein tipaton tammikuu

Eli toisin sanoen tokoton tammikuu. Ei me olla treenattu ollenkaan. Ei enään pitkään aikaan. Mielessä pyörii kyllä kokoajan toko (hipelöin kokoajan kotona treenikamoja: kapuloita ja merkkejä jajaja) ja aksa, ja pk-reeneihinkin jopa alkais tekemään jo mieli. Noh, aksaa ja pk:ta pääsee treenaamaan heti keväällä/kesällä. Tai itseasiassa kolmen viikon päästä tampereella päästään vähän aksaamaan että edes vähän hellittäisi tää kamala aksakuume.

Tein ehkä elämäni toisiksi vaikeimman päätöksen. Tämä ei ole mikään hetken mielijohde vaan olen sitä jo pitkään pähkäillyt. Aion jättää tokon kokonaan pois meidän lajivalikoimasta! Kyllä, olen täysi luuseri kun en pärjää tommoisen vaikean kakarakoiran kanssa. Syvälle sydämmeen sattuu pelkkä ajatuskin moisesta, mutta asiaan alkaa tottua pikkuhiljaa. Eihän tämä sitä tarkoita että mun pitäisi olla koko loppuelämäni tokoilematta :) MM-tiimissäkin aion nyt pysyä kuunteluoppilaana ja aion osallistua jokaikiselle leirille ja koulutuksiin mitä järjestetään. Aion hankkia paljon teoriatietoa seuraavaa tokokoiraani varten.

Pepen kanssa sitten tästedes tehdäänkin kaikkea muuta. Ja TÄYSILLÄ!! Vinkuminen ei ole enään kun arjen ongelma. Harrastuksissa se ei ole enää esteenä. Aksassa vielä jänskättää se että onko pepe täysin terve luustoltaan.

Ja siis nythän mun pitää laittaa viime vuoden lopussa tekemäni suunnitelmat uusiksi. Tavoite VOI1 poistuu ja hmm mitäköhän sen tilalle tulisi.... ;)